Atorinaan

Dantoe Qjard

virtuaalihevonen
ERJ-I, YLA2, KWPN-II, KTK-II
NimiDantoe Qjard "Dani"
RekisterinumeroVH05-012-1844
Rotu, sukupuolihollanninpuoliverinen, ori
Säkäkorkeus, väri160cm, tummanpunaruunikko
Syntynyt13.05.2008
KasvattajaAdell Hamilton evm
OmistajaAtorina (VRL-09525)
Estepainoitteinen, taso: 150cm Täyttänyt 3v 16.05.2008 ja 8v 16.05.2013
06.02.2009 Yleislaatuarvostelu: YLA2 (32 + 33 + 18 + 35 = 118p.) 22.09.2017 Hollanninpuoliveristen laatuarvostelu: KWPN-II (5 + 2 + 40 + 5 + 20 + 10 = 82p.) 31.10.2017 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu: ERJ-I (8 + 41 + 19 + 20 + 15 = 103p.) 20.12.2017 Kantakirjaus: KTK-II (18 + 20 + 16 + 19 = 73p.)

Historiaa

Dantoe Qjard eli Dani on yksi ensimmäisistä hevosistani. Tämän komean hollantilaisen ostin nettipalstalta vuonna 2009. En tiennyt, mikä orissa viehätti – yleensä ostin vain nuoria hevosia, joita ei ollut vielä kisattu. Tämä ori oli jo lopettanut kisaamisen ja ansainnut YLA2-palkinnon ja muutaman varsan. Tein kuitenkin siitä tarjouksen ja ori päätyi silloiselle tallilleni Rustleriin. Muutaman ensimmäisen vuoden tallissani asuessaan ori on ollut pääasiassa vain vararatsuna eikä juurikaan käytössä, mutta vuonna 2015 Atorinan tullessa toimintaan Dani otettiin taas kisakäyttöön ja ori kisasikin sijoituksensa täyteen ennätysnopeasti. Sen jälkeen ori on ollut vain jalostuskäytössä, ja se on saanut jopa 4 varsaa. Nyt Dani on 9 varsan isä ja meriittejä kerännyt eläkeläinen.

Luonnekuvaus

Luonteeltaan ori on yksinkertaisesti niin luotettava kuin hevonen voi olla. Vaikka Dani onkin ori, ei sitä huomaa välttämättä lainkaan. Herra on tyyni kuin viilipytty tilanteessa kuin tilanteessa ja tulee myös toimeen muiden hevosten kanssa ilman ongelmia. Kerrankin hevonen, jonka luonteenpiirteisin ei juurikaan kuulu temperamenttisuus – sellaisia ovat kyllä todella harvat hevoset ainakin tässä tallissa.

Ihmisystävällinen Dani ei temppuile karsinassaan tai halua keksiä kolttosia hoitajan päänvaivaksi. Ori nauttii huomiosta eikä välitä vaikka hoitaja olisikin kiireessä, säheltäisi tai olisi huolimaton – ori tyytyy siihen, mitä se saa. Ori ei ole herkkä joten sitä saa harjata myös kovemmalla kädellä eikä se pistä pahakseen. Satula ja suitset eivät tuota ongelmia, vaan Dani ottaa ne rauhallisesti vastaan. Taluttaessa Dani kulkee mielellään hoitajan vierellä tämän määräämään tahtiin, yleensä mieluummin rauhallisesti kuin kiirehtien. Taluttajan ei ainakaan tarvitse pelätä, että tämä ori yrittäisi johonkin karata säikähdettyään tai bongattuaan laiduntavan tamman. Kuljettaessa Dani on hyvää matkaseuraa hermoheikoille hevosille, sillä ori osaa stressaavassakin tilanteessa pitää päänsä kylmänä.

Ratsastaessa Dani voisi olla jopa aloittelevan ratsastajan ratsu. Orilla on mukavat ja tasaiset askeleet niin laukassa kuin ravissakin ja se kulkee mielellään reippaasti eteenpäin kuitenkaan kuumentumatta liikaa. Ihanteellinen ratsu, voisi jopa sanoa. Tasaisella Dani ei välttämättä ole mitenkään ihmeellinen ratsu ja tuskin erottuu joukosta varsinkaan joihinkin näyttäviin, isoihin kouluhevosiini verrattuna. Esteillä Dani ottaa rauhallisesti eikä kiirehdi liikaa, joten hypyt ovat harvoin huolimattomia. Orin heikko puoli on kuitenkin nopeus – huolitellut lähestymiset ja harkitut hypyt vaativat usein veronsa nopeudesta. Kilpatilanteessa Dani on rauhallinen kuten aina ja tekee parhaan suorituksensa. Melko usein sitä on hyvä kannustaa reippaasti eteenpäin, jolloin ori kiristää tahtiaan, mutta on kuitenkin hereillä avuille ja valmiina hyppäämään.


© Equine Evolution

Suku

i. Neferis Boet
kwpn trn 168cm evm
ii. Devil Ive
kwpn m 165cm
iii. O'kay Inspassion
iie. Fadina FIV
ie. Adina Gini
kwpn rn 171cm
iei. Win Dirk
iee. Ametist H89
e. Wind's Hwike
kwpn rn 159cm evm
ei. Deperdee
kwpn rt 161cm
eii. San More
eie. ZA Midwish
ee. Trinanda
kwpn prn 159cm
eei. One&Two
eee. Yo-Landa

Danin suku on täynnä hollantilaisia esteratsuja, joten ei tarvitse ihmetellä, mistä se on kykynsä perinyt. Danin suvussa monet tammat ovat pärjänneet erityisen hyvin ja jotkut saavuttaneet jopa enemmän kuin Danin oripuoliset sukulaiset.

Danin isä, Neferis Boet, oli Hollannissa syntynyt hollanninpuoliveriori. Neferis ei ollut mikään ennätysten rikkoja ja huokausten aiheuttaja, vaan enemmänkin luotettava ja tasainen 150cm-korkeiden luokkien hyppääjä. Ori toi tasaisesti kotitallilleen ylpeyttä kilpailujen jälkeen, ruusukkeita harvemmin. Luonteeltaan tummanruunikko ori oli ihmisrakas ja hyvin turvallinen. Ruunamainen ori pystyi olemaan kenen tahansa käsiteltävänä. Ori oli jalostuksessa jo nuoruudessaan ennen kisauransa alkua ja siitti yhteensä parikymmentä jälkeläistä.

Isänisä Devil Ive, tutummille Iive, ei ollut aivan yhtä luotettava ratsu kuin poikansa Neferis Boet. Ori oli hyvin kärsimätön ja aina lähdössä johonkin suuntaan. Estesuvusta tullut ori koulutettiin esteratsuksi, niin kuin sen oli tarkoitus ollakin, mutta hienon hyppykapasiteetin omaava ori ei koskaan menestynyt itse kilpailuissa. Kilpapaikan hälinä sai sen aina hermostumaan ja hyvin usein sen suoritus kärsi siitä. Orilla oli myös tapana kiihdytellä esteillä, saaden ratsastajan kuin ratsastajan kauhun valtaan, kun jarrukytkin lakkaa yhtäkkiä toimimasta. Ori sai muutaman jälkeläisen nuorempana, mutta se otettiin jalostuskäytöstä ja ruunattiin, kun siinä huomattiin nämä ikävät piirteet. Eläkevuotensa herra vietti Etelä-Ranskassa ja kuoli lopulta vanhuuteen 30-vuotiaana.

Isänemä Adina Gini oli hyvin koulutettu, loistavasti pärjäävä estehevonen ja lisäksi näyttelyiden suosikkitamma. Lukuisien tamma- ja varsanäyttelyiden konkari oli luonteeltaan raudanvarma äitihahmo paitsi omille lukuisille varsoilleen, myös tallinsa muulle väelle, niin nuoremmille kuin vanhemmillekin hevosille. Etelä-Hollannissa syntynyt ja koko elämänsä asunut esteratsu kisasi 160cm luokissa voittaen usean ruusukkeen ja pokaalin. Tamman varsoista harvempi ei pärjännyt estekentillä. Tamma loukkasi jalkansa 15-vuotiaana kilpailuissa ja joutui lopettamaan kilpauransa – jopa tamman lopettamista harkittiin, mutta omistajat halusivat pitää tamman silläkin ehdolla, ettei se voinut hypätä enää koskaan.

Danin emä Wind’s Hwike oli hieman erilainen esteratsu. Kun tamman naapurikarsinasta sai tervehdykseksi hörähdyksen, tältä tammalta vilahti vain hampaat. Hoitajat lähinnä välttelivät tammaa, vain harva uskaltautui sen karsinaan asti. Ennen ensimmäisen varsansa saamista tamma käyttäytyi normaalin välinpitämättömästi ihmisiä ja muita hevosia kohtaan, mutta varsottuaan ensimmäisen kerran 12-vuotiaana tamma muuttui suojelevaiseksi ja jopa aggressiiviseksi. Aluksi tamma halusi selvästi vain suojella varsojaan, mutta käytös jatkui varsojen kasvettua jo aikuisiksi. Ratsastaessa tamma oli hieman helpompi käsitellä, kun sillä oli joku antamassa ohjeita eikä välttämättä muita hevosia lähistöllä. Tamma kilpaili 140cm-korkuisilla esteillä nuorempana, pitäen 12-16-vuotiaana tauon, ja sen jälkeen jatkaen hieman huonommalla menestyksellä.

Emänisä Deperdee oli rautias kenttäratsu, jota sen brittiläiset omistajat kutsuivat usein sanoilla ”show-off”. Orimainen tapaus ei voinut muuta kuin leveillä, kun näköpiirissä oli tammoja – joskus muuten vaan, vaikka näköpiirissä ei olisi muita kuin tallikissa. Ori kilpaili pääasiassa kenttäratsastuksessa, mutta myös esteratsastuksessa, molemmissa vaativimmissa luokissa ja hyvällä menestyksellä. Toisinaan se osallistui myös koulukilpailuihin, mutta orin vauhdikkuus ja rohkeus soveltuivat paremmin esteille. Ori syntyi Hollannissa, mutta muutti nuorena varsana Britanniaan uuden omistajansa luo ja asui siellä koko elämänsä.

Emänemä Trinanda oli punaruunikko, astetta kahjompi tapaus. Tamman suku on pitkän matkan ajalta vain tunnollisia estehevosia aina seuratason 120cm-luokista kansallisen tason 160cm-luokkiin. Tamma oli päättäväinen, rohkea, nopea ja ketterä. Toisaalta, se oli myös itsepäinen, hurja ja todella, todella villi. Kun ratsastaja menetti tämän ratsun kontrollin, toivo oli menetetty. Esteiden ylittämisestä oli turha enää haaveillakaan ja täytyi vain pitää kiinni ja toivoa, että tippuisi jonnekin mahdollisimman kauas tamman kavioista. Näin ei käynyt aina eikä edes kovin usein, mutta tammalla ratsastaessa oli taustalla aina se pieni pelko, että entä jos tänään on se päivä, kun se taas sekoaa? Tamman viimeiset kilpailut olivat sen ollessa 16-vuotias, kun tamman ratsastaja tippui pahasti tamman villiintyessä kesken radan eivätkä sen omistajat enää halunneet riskeerata sitä.



Jälkeläiset

Danilla on 9 jälkeläistä (3 kadonnut).

s. 21.04.2015 tammasta Ode to Clarissa kwpn t Afrique At
s. 23.04.2015 tammasta Mijn'az kwpn t le Rêve Malibu
s. 18.05.2015 tammasta Ode to Clarissa kwpn t Adriatique At KTK-I
s. 02.07.2016 tammasta Gloves Off Angelien kwpn t Aldegonda KV-III, EV-I
s. 03.09.2017 tammasta Dragonnea kwpn t Dragonessa At
s. 01.10.2017 tammasta Vetra kwpn t Viseria 21

Kilpailutulokset

ERJ vaikeustaso:

8/9 (päivitetty 15.11.2017)
  • Esteratsastus p.
  • Hyppykapasiteetti ja rohkeus p.
  • Kuuliaisuus ja luonne p.

  • ERJ:n alaiset sijoitukset:

    47 kpl
  • 04.12.2008 ERJ kutsu, 110cm » 04/61
  • 17.12.2008 ERJ kutsu, 110cm » 07/227
  • 17.12.2008 ERJ kutsu, 130cm » 02/171
  • 02.02.2009 ERJ kutsu, 100cm » 04/60
  • 16.01.2013 ERJ kutsu, 150cm » 05/30
  • 24.01.2013 ERJ kutsu, 150cm » 02/30
  • 25.01.2013 ERJ kutsu, 150cm » 04/30
  • 26.01.2013 ERJ kutsu, 150cm » 03/30
  • 27.01.2013 ERJ kutsu, 130cm » 03/40
  • 28.01.2013 ERJ kutsu, 130cm » 02/40
  • 04.04.2015 ERJ kutsu, 110cm » 04/40
  • 06.04.2015 ERJ kutsu, 120cm » 03/40
  • 06.04.2015 ERJ kutsu, 150cm » 03/30
  • 07.04.2015 ERJ kutsu, 120cm » 02/30
  • 08.04.2015 ERJ kutsu, 140cm » 05/26
  • 10.04.2015 ERJ kutsu, 150cm » 01/30
  • 10.04.2015 ERJ kutsu, 120cm » 01/30
  • 12.04.2015 ERJ kutsu, 150cm » 04/30
  • 12.04.2015 ERJ kutsu, 110cm » 04/40
  • 13.04.2015 ERJ kutsu, 150cm » 04/30
  • 14.04.2015 ERJ kutsu, 150cm » 01/30
  • 14.04.2015 ERJ kutsu, 140cm » 03/26
  • 14.04.2015 ERJ kutsu, 120cm » 04/30
  • 15.04.2015 ERJ kutsu, 140cm » 02/40
  • 17.04.2015 ERJ kutsu, 140cm » 03/26
  • 17.04.2015 ERJ kutsu, 140cm » 02/26
  • 18.04.2015 ERJ kutsu, 120cm » 03/30
  • 18.04.2015 ERJ kutsu, 120cm » 03/30
  • 20.04.2015 ERJ kutsu, 110cm » 06/40
  • 20.04.2015 ERJ kutsu, 150cm » 03/30
  • 21.04.2015 ERJ kutsu, 120cm » 02/30
  • 21.04.2015 ERJ kutsu, 120cm » 05/30
  • 22.04.2015 ERJ kutsu, 120cm » 04/30
  • 22.04.2015 ERJ kutsu, 120cm » 06/40
  • 23.04.2015 ERJ kutsu, 110cm » 04/40
  • 25.04.2015 ERJ kutsu, 110cm » 02/40
  • 25.04.2015 ERJ kutsu, 120cm » 01/30
  • 27.04.2015 ERJ kutsu, 120cm » 02/40
  • 28.04.2015 ERJ kutsu, 150cm » 04/30
  • 29.04.2015 ERJ kutsu, 150cm » 02/30
  • 05.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 06/40
  • 14.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 02/40
  • 16.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 01/40
  • 19.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 02/40
  • 22.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 03/40
  • 25.05.2015 ERJ kutsu, 150cm » 05/40

  • ERJ Cup -sijoitukset:

    1 kpl
  • 31.01.2013 ERJ Cup kutsu, 150cm » 05/237

  • Näyttelyt

    1 irtosert
  • 02.04.2009 NJ-näyttelyt: irtoSERT (pt. Maria A.)
  • Päiväkirja ja valmennukset

    15.02.2009, kirjoittanut mummola- - estevalmennus

    Verryttelyn sait hoitaa aikalailla oma-aloitteisesti Korjasin vain hieman istuntaasi. Pienemmät esteet (alle 60cm) menivätkin varsin mukavasti. Kun alkoi tuntua, että Dani kuunteli ja oli sopivan vetreä nostettiin esteiden korkeutta. Esteet olivat hieman yli metrin. Kentältä löytyi kolme eri estettä; okseri, muuri, ja kaksi pystyä, joista toisessa oli vesimatto takana. Okserin poika hyppäsi ihan hyvin, ja ratsastaja pysyi mukana mainiosti, mutta ajatukset olivat jossain muualla. Joten nyt pitäisi saada hieman keskittymistä. 105cm esteet olivat liian pieniä itse esteinä nostamaan keskittymiskykyä, joten nyt se oli ratsastajan tehtävä. "Sinun tulisi aktivoida hevostasi enemmän lähestyessäsi estettä, jotta se keskittyisi ponnistamiseen ja itse hyppäämiseen", paasasin sinulle kun otit lyhyen pätkän käyntiä. Komensin Sinut ympyrälle, jossa rupesit taivuttamaan Dania reilusti sisälle päin. Nyt alkoi keskittymistä löytyä ja voitaisiin kokeilla uudestaan. Lähestyit okseria ja nyt se meniin selvästi huolellisemmin. Ponnistuskohta oli parempi ja ilmavara suurempi. Se oli totaalisesti kaunis hyppy. Seuraavaksi käsittelyyn muuri, jolle olisi tehtävä erittäin tiukka tie, että ponnistus osuisi kohdalleen ja hyppy pysyisi tyylikkäänä ja puhtaana. Nyt ponnistuskohdan arvioiminen siirtyi hevoselta ratsastajalleen. Ensimmäinen hyppy oli hieman kokeileva ja ratsastaja kannusti innokkaan ja tottelevaisen Danin hieman liian aikaiseen ponnistukseen, jonka seurauksena jalat kolahtivat muuriin, mutta yksikään muurinosa ei tipahtanut. Seuraava hyppy tuli paremmin. Ponnistuskohta alkoi jo löytyä. Ratsastaja ja hevonen olivat yksi olento hypyn aikana, eikä enään hyppäävä hevonen, jonka selässä matkusti ratsastaja, joka kuitenkin pysyi ihan hyvin hypyissö mukana. Nyt kumpikin teki yhtäpaljon töitä ja yhteistyö oli lähes saumatonta. Nostin pystyn 140cm korkeuteen. Hyppäsitte sen hienolla tyylillänne puhtaasti ja varmasti. En voinut enää muutakuin ihailla. Tyylinne oli sanoinkuvaamaton. Ratsastaja hallitsi hyvin tuliselta vaikuttavan hevosen. Valmennuksen viimeisenä esteenä hyppäsimme vesimatollisen pystyn. Ensimmäisellä kerralla Dani katsoi mattoa esteen takana hieman ja sekosi askeleissaan. Hyppy kuitenkin onnistui ja jalatkaan ei koskenut veteen. Täytyi myöntää hevosesi on hyvin koulutettu. Sinun olisi ennen estettä hyvä aktivoida hieman enemmän Dania, niin se hyppäisi huolellisemmin. Olette kaunis pari ja teissä on potentiaalia vielä pitkälle eteenpäin isompiinkin luokkiin.

    31.01.2013, kirjoittanut nekota – "Cup-päivä"

    Kolmen tunnin ajomatkan kestäneen psyykkayksen jälkeen en ollut aivan yhtä hermostunut Cup-päivänä kuin olisin voinut olla. Edellisistä Cupeista oli vierähtänyt jo tovi ja mukana oli nyt uusia hevosia niiden ensimmäisissä isoissa ja jotain merkitsevissä kilpailuissa. Olin onnellinen, että mukana oli muutama tuttu naama, niiden joukossa Dani, joka oli ah-niin-rauhallinen sekä traileriin astuessaan että sieltä tullessaan pois. Kisapaikka kuhisi uusia naamoja ja jouduin vetämään syvän henkäyksen ennen kuin sain suostuteltua itseni heidän joukkooni leveä tekohymy huulillani ja huppari peittämässä hermostuksesta hikisiä kainaloitani.

    Apulaiseni lämmittelivät Danin kun ratsastin toisella hevosella ja taputtivat olkapäätäni kun olin kyyneleiden partaalla hylätyn tuloksen jälkeen. Ponnistin Danin selkään ja otin oriin tuntumaa odotellessani vuoroamme. Se tuntui ikuisuudelta, mutta olihan luokassa jopa 237 osallistujaa, joten ei ihmekään. Kun vuoromme saapui, aivoni tuntuivat menevän johonkin moodiin. Annoin Danin viedä ja kannustin sitä vain eteenpäin. Yhteistyömme pelasi saumattomasti ja tuntui kuin ori olisi lukenut ajatuksistani seuraavan liikkeen eikä minun tarvinnut liikauttaa lihastakaan ohjatakseni sitä oikeaan suuntaan. Radan jälkeen olin jopa hämmästynyt. Monen muun ratsukon jälkeen olin edelleen varma, että Danin ja minun suoritus oli päivän parhain minun osaltani. Sijoitukseksi pamahti viides, mikä ei ollut ollenkaan hassummin. Dani ansaitsi paljon kiitosta ja herkkuja ennen kotimatkaa ja olin todella iloinen, että olin ottanut sen mukaan.

    14.04.2015, kirjoittanut nekota – päiväkirjamerkintä

    Ruoka on juuri jaettu tallin hevosille ja yksi ainoista estepainoitteisista hollanninpuoliverisistäni mutustelee heinää huomaamatta, kun katselen sitä haikeana. Kun Dani tuli omistukseeni vanhaan talliini Rustleriin, se oli jo kisannut ja voittanut yleislaatuarvostelusta toisen palkinnon. Näin, että oriissa oli vielä paljon potentiaalia ja intoa esteille, joten jatkoin kisaamista usean vuoden ajan. Tänään olin kuitenkin ilmoittanut oriin viimeisiin kisoihinsa, jonka jälkeen ori jäisi kisaeläkkeelle ja pelkkään siitoskäyttöön. Minua harmitti, sillä ori oli yksi suosikeistani esteradoille, vanha tuttu ja luotettava ratsu, mutta toisaalta en malttanut odottaa sen tulevien jälkeläisten näkemistä – millainen potentiaali niilläkin tulisi olemaan – ja sen viemistä laatuarvosteluihin jälleen, tosin tällä kertaa ERJ:n laatuarvosteluun tavoittelemaan ykköspalkintoa.

    05.08.2016, kirjoittanut nekota – "Laitumella ja sen yli"

    Kävelin verkkaisin askelin pitkin kapeaa polkua kohti porttia, jonka takana aukesi laaja, vihreä alue. Huokaisin pysähdyttyäni portin taakse. Näin jo hämärtyvää taivasta vasten vain kaukaisen siluetin laiduntavasta hevosesta, joka vuorotellen jauhoi ruohoa ja ravasi häntä korkealla yhä kauemmas. En saa sitä ikinä kiinni, pyöri vain mielessäni, kun katselin Danin juoksevan yhä kauemmas, niin kauas että sen hahmoa oli enää vaikea erottaa. Avasin portin ja astuin sisälle, käännyin ympäri sulkeakseni portin ja käännyin takaisin Danin suuntaan. Hetkeksi luulin kadottaneeni sen, mutta sitten silmäni taas erottivat sen. Alue oli tasainen, vain muutama kumpu siellä täällä, eikä puita ollut kuin muutama oikealla. Näköyhteys Daniin oli suora, mutta jossain tuolla kaukaisuudessa oli jyrkänne ja siitä 30 metrin pudotus mereen.

    Lähdin tarpomaan kohti sitä kaukaista pilkkua, jonka tiesin olevan Dantoe Qjard. Minulla oli aikaa ennen kuin ori saavuttaisi jyrkänteen ja sen edessä oli esteenä jykevä aita, mutta ori oli karannut näidenkin aitojen ylitse, joten en voinut tietää, mistä kaikkialta se saattaisi mennä. Vajaan 10 minuutin reippaan kävelemisen jälkeen saavutin kohdan, jossa aita oli ennen mennyt. Aidan ylin lauta oli katkennut ja alimman laudan yli pääsi vain astumalla sen yli – ei tarvinnut olla mikään mestarihyppääjä päästäkseen siitä, toisin sanoen. Onneksi Dani on ainoa lomalainen, pohdin jatkaessani matkaa. Muut hevoset olivat kisakäytössä ja majailivat lähempänä tallia, Dani taas oli eläkkeellä ja sai viettää pitkän kesäloman vain laiduntaen. Danin hahmon erotti jo selkeämmin ja se huomasi minut. Näin, kuinka sen pää nousi ja se valpastui, korvat menivät hörölle. Se ei kuitenkaan tehnyt elettäkään tullakseen lähemmäs. Vasta kun olin noin 20 metrin päässä orista, se liikahtikaan tuosta tuijotusasennostaan. Ori ei tullut luokseni, vaan kiersi minut kaukaa ja lähti siihen suuntaan, mistä olin tullut. Kävelin sitä kohti rauhallisesti, mutta ori jatkoi matkaansa pitäen koko ajan 10 metrin välimatkan minuun ja välillä kierrellen ympäriltäni. Päätin jatkaa vain matkaa portille ja ori käveli mukanani oikeaan suuntaan. Matka takaisin tuntui paljon pidemmältä – hidastelin ja varmistin, että ori käveli oikeaan suuntaan. En halunnut säikäyttää sitä lähestymällä liian nopeasti, ettei se vaan lähtisi väärään suuntaan takaisin. Ennen laitumen reunaa ori kuitenkin pysähtyi ja hörähti minulle. Astuin rauhallisesti sitä kohtaan puhuen orille samalla matalalla äänellä. Sen korvat olivat höröllä ja varovasti se lähestyi minua. Lopulta pääsin koskettamaan sen päätä ja laittamaan sille riimun. Ori tuntui rentoutuvan ja antoi minun nyt rauhassa taluttaa sen takaisin tallille. ”Sinä et kyllä tälle laitumelle enää tule”, totesin orille, kun huomasin sen veriset takajalat, jotka se oli luultavasti raapinut rikkinäisiin aidan lautoihin. Ori hörähti vastaukseksi.

    14.09.2017, kirjoittanut nekota – päiväkirjamerkintä

    Dani ei ole vieläkään päässyt laatuarvosteluihin asti – yksi asia, mitä olen eniten odottanut hevosiltani on se, että pääsisin viemään vanhoimmat hevoseni laatuarvosteluihin ja voisin antaa niiden viettää loppuelämänsä rentoa eläkeaikaa. Sattumalta huomasin tänään, että KWPN-laatuarvosteluihin on vielä ilmoittautuminen auki ja mietin heti, mikä hollantilaisistani olisi hyvä ilmoittaa sinne – no Dani! Innostuneena aloin päivittää orin sivuja, vihdoinkin saisin tämänkin pollen laatuarvosteluihin ja vielä ensimmäinen hollantilaisistani, jonka saan niiden rodun laatuarvosteluun asti vietyä. Tämän jälkeen sillä on sitten enää esteratsastusjaoksen laatikset ja se onkin sitten siinä. Onhan tällä orilla jo kisattu kuitenkin useampi vuosi ja varsojakin on seitsemän, joista kaksi jäi kotiin asumaan – melko kiitettävä aika ja määrä, sanoisin.